en-Onko hetki aikaa jutella ihmisoikeuksista?

Sihteerimme Marcuksen blogi. 

Otsikon on joku saattanut kuulla Helsingin kaduilla, kun ihmisoikeusjärjestöt yrittävät tuoda ilmi maailmalla tapahtuvia kauheuksia heikommassa asemassa olevia kohtaan. 

Nykyisen hallituksen työ on keskittynyt rajoittamaan, kieltämään ja poistamaan surutta asioita mitkä työväenliike on yli sadan vuoden aikana saavuttanut. Ensitöikseen hallitus päätti kieltää poliittiset lakot ja tukilakot ja kovasta vastustuksesta huolimatta he onnistuivat tavoitteissaan. Tukilakkoja ei ollut käytössä vaikealla tes-kierroksella ja tosi monelle alalle tuli kolmen vuoden sopimus. Syy pitkille sopimuksille selvisi, kun hallitus ilmoitti, että liiton jäsenmaksun verovähennysoikeus poistetaan. Ajallisesti tämä on nerokas veto koska tesseistä neuvotellaan seuraavan kerran kolmen vuoden päästä ja silloin on ehkä unohtunut, että jäsenmaksu on ollut verovähennettävä. Tuntuu että kaikki on aikataulutettu tarkasti Orpon ja Suomen yrittäjien toimesta ja todennäköisesti emme ole vielä nähneet viimeisen kappaleen hallitusohjelmasta toteutuvan ja työntekijöiden asema tulee heikkenemään tulevaisuudessa.

Mitä jos me suomalaiset työntekijät ovatkin ne joiden kohtelusta pitäisi herättää keskustelua otsikon mukaisella kysymyksellä? Hallitus perustelee toimiaan velkaantumisen taittumisella ja työllisyyden kasvattamisella mitkä ovat mielestäni hyviä asioita, joiden puolesta pitääkin tehdä päätöksiä. Valitettavasti kaikki toimet ovat suunnattu työntekijöihin, työttömiin ja heihin jotka ovat jonkun tuen varassa. Samaan aikaan yrittäjät ovat päässeet kuin koira veräjästä ja heiltä ei ole vähennetty tukia tai tehty muita toimia koska tukeudutaan väittämään, että yritykset luovat työpaikkoja. Totuus on kuitenkin se, että työttömien määrä on kasvanut ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyys on huolestuttavalla tasolla.

Ihmisiä pakotetaan muuttamaan pois asunnoistaan ja jättämään taaksensa koko tukiverkkonsa, koska eivät pysty maksamaan liian korkeiksi kohonneita vuokria. Töitä pitää etsiä, ettei menetä työttömyystukia, mutta yrittäjät eivät palkkaa kokeneita keski-ikäisiä työntekijöitä, koska he ovat liian kalliita. Pitkäntähtäimen tavoitteena taitaakin olla ihmisten tuominen matalapalkkaisista maista Suomeen, jotta yrittäjät pääsevät toteuttamaan pitkäaikaista haavetta, että jokainen neuvottelee oman palkkansa. Liittojen systemaattinen heikennys hallituksen toimesta helpottaa tulevaisuudessa ihmisoikeuksia loukkaavien ehtojen tarjoamista. Henkilö, joka tienaa kotimaassaan 500-600 € on erittäin kiitollinen, kun hänelle tarjotaan kiinteä 1400 € kuukausipalkka. Siinä vaiheessa, kun hän oivaltaa, että häntä on huijattu, on sopimus jo tehty ja hän tekee työtä palkalla, jolla ei tule toimeen ja yrittäjä tekee paremman tuloksen itselleen.

Tulevina vuosina on ensisijaisen tärkeää herättää keskustelua, että Suomessa on riittävästi työntekijöitä tekemään niitä töitä, joihin yritetään väkisin tuoda työvoimaa ulkomailta. Mikäli osaaminen ja kysyntä eivät kohtaa on oltava valmius kouluttaa ihmisiä uudelle alalle ja uskallettava palkata myös 50-60-vuotiaita, jotka tuovat kokemusta työpaikoille. Suomi uhkaa ajautua hallituksen toimien takia ihmisoikeusjärjestöjen tarkkailuluokalle.